Näin kriisillä "tienaaminen" köyhdyttää Suomea
Blogin ylläpitäjä: aika monisärmeinen katsaus "omassa lajissaan" ja näin ollen hyvä opetusmateriaali
Heini Karjanmaa
Analyysi
Eurokriisin tähän mennessä hölmöimpiä väitteitä on, että Suomi
jotenkin tienaisi kriisillä. Moinen möläys sulkee silmät tosiasioilta –
ja on mahdollisimman väärä. Suomi ei ole tienannut eikä tienaa tällä
kriisillä euroakaan, vaan kärsii parasta aikaakin isompia menetyksiä
kuin moni muu maa.
31.10.2012
Omituinen ja sitkeä tulkinta pulpahtelee aika ajoin pinnalle – ja on jokseenkin niin väärä kuin vain suinkin voi olla.
Suomi ei tienaa tällä kriisillä euron euroa, vaan päinvastoin kärsii kaiken aikaa mittavia ja lisäksi alinomaan kasvavia menetyksiä.
Näin on asian laita, vaikka valtion tai Suomen Pankin kriisitoimiin liittyvistä riskeistä ei koituisi euronkaan vertaa suoria tappioita. Kriisitoimista mahdollisesti koituvat tappiot vain heikentäisivät "tienaamista" entistäkin kehnommaksi.
Alkuperäiset "Suomi tienaa tällä" -möläytykset koskivat Kreikan valtiolle vuoden 2010 keväällä myönnettyä tukiluottoa, josta Suomen valtion piti tienata korkotuloja. Sittemmin vastaavien möläysten mukaan Suomi hyötyy vielä enemmän korkojen laskusta.
Mikään möläyksistä ei kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua niin kuin keskustelupalstojen irvileuat ovat oivaltaneet kriisitoimien alusta asti.
Velanhoitomenot
vain osa vaikutusta
Kriisin vaikutukset Suomen rahoitusasemaan näyttävät hyödyiltä vain, jos tarkastelu koskee pelkästään tarkoin rajattuja yksittäisiä rahavirtoja.
On toki totta, että Suomen valtio on saanut Kreikka-lainoistaan korkotuloja, ja että Suomen valtion omista veloistaan maksama korko on kriisin mittaan laskenut poikkeuksellisen matalaksi.
Sekin on totta, että velkaisten kotitalouksien ja yritysten rahoituskulut ovat kriisin kuluessa laskeneet tuntuvasti, kun tyypillisesti lyhytaikaisiin markkinakorkoihin sidotut lainakorot ovat laskeneet epätavallisen alas.
Velkojen hoitaminen on nyt kiistatta edullisempaa kuin olisi nykyistä korkeampien korkojen vallitessa, siitä ei ole pienintäkään epäilyä.
Mutta tämä tarkoittaa korkeintaan, että "velkainen Suomi on hyötynyt" korkojen laskusta. Tämä on tyystin eri asia kuin koko Suomen hyötyminen.
Pelkästään hyötyihin keskittyvä rajaus jättää vastaavat menetykset huomiotta.
Hyötyä pitäisi kertyä
enemmän kuin haittaa
Oikeaa "kriisillä tienaamista" – tai edes korkojen laskusta hyötymistä – syntyisi vain siten, että Suomen julkisen talouden tai kansantalouden saama hyöty olisi suurempi kuin samaan aikaan samasta korkojen laskusta kärsityt menetykset.
Näin ei kuitenkaan ole asian laita, vaan korkojen lasku on päinvastoin kutistanut Suomen ja suomalaisten korkotuloja ja muita vastaavia tuottoja enemmän kuin lainakorkoihin on tullut kevennystä.
Toki kriisin epäsuorat vaikutukset Suomenkin talouskasvuun ja työllisyyteen ovat ennemmin haitallisia kuin edullisia, mutta pelkkien korkomuutostenkin perusteella tämä kriisi on perin kehnoa bisnestä.
Moiselle väitteelle on kolme hyvin yksinkertaista perustetta:
1) Suomen julkisella taloudella on enemmän varoja kuin velkoja, ja sama korkojen lasku heikentää enemmän varojen tuottoa kuin keventää velkojen korkomenoja.
2) Suomen julkisen talouden kattamattomat eläkevastuut ja muut tulevaisuudessa lankeavat kattamattomat sitoumukset ovat mittavampia kuin näkyvät velat tai varat, ja niiden arvoa korkojen lasku on paisuttanut eikä suinkaan keventänyt.
3) Julkisen talouden tavoin myös Suomen kotitalouksien nettovarallisuus on rutkasti plussan puolella eli suomalaisilla on enemmän varoja kuin velkoja. Niinpä korkojen lasku syö enemmän varojen tuottoa kuin keventää velkojen maksua.
Suomen julkinen talous
näyttää varakkaalta
Jos Suomen valtio olisi kaikin puolin samaa maata kuin muut vanhat eurovaltiot, olisi korkojen alenemisesta ollut valtion rahoitusasemaan enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta Suomi on toista maata.
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tilastojen mukaan maailmassa on kymmenen maata, joiden julkisen talouden nettomääräinen varallisuusasema on positiivinen eli niillä on runsaammin varallisuutta kuin velkaa. Suomi on niistä yksi.
Suomen lisäksi euromaista vain Virolla on lievästi positiivinen julkisen talouden nettovarallisuus mutta kaikilla muilla euromailla on toinen toistaan railakkaammin velkainen julkinen talous.
Suomen valtion poikkeuksellisen suuri nettovarallisuus ei kerro Suomen muita euromaita mittavammasta kokonaisvarallisuudesta, vaan se on kansallisten eläkejärjestelmien eroista johtuva sattuma ja eräänlainen tilasto-oikku.
Sattumoisin juuri Suomen lakisääteinen työeläkejärjestelmä on EU-sopimusten ja -tilastojen mukaan osa Suomen sosiaaliturvaa ja julkista taloutta eikä osa yksityistä taloutta niin kuin useimpien muiden maiden eläkerahastot.
Muissakin euromaissa on toki eläkerahastoja mutta ne ovat pääosin yksityisiä, kun taas valtioiden vastuulle kuuluvat lakisääteiset eläkejärjestelmät ovat varattomia.
Erot valtioiden nettovarallisuudessa kuitenkin tarkoittavat, että muut euroalueen luottovaltiot ovat nettovelkaisina hyötyneet korkojen laskusta, mutta Suomelle korkojen lasku tietää enemmän omaisuustuottojen kuin velanhoitokulujen laskua.
Valtiolla omaakin
varallisuutta
Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Suomen julkisen talouden varallisuus on tämän vuoden ennusteen mukaan suurin piirtein yhtä suuri kuin maan vuotuinen kokonaistuotanto. Euroina varoja on suunnilleen 200 miljardia.
Julkisen talouden velkaa on suunnilleen puolet varojen määrästä. Näin ollen Suomen julkisen talouden nettovarallisuus on sekin suunnilleen sata miljardia euroa.
Varallisuutta kasvattaa työeläkerahastojen lisäksi valtion kiinteän omaisuuden, kuten maa- ja metsäomaisuuden, sekä rahoitusvarallisuuden, kuten pörssiosakkeiden, arvo.
Varallisuuden tuotto vaihtelee varallisuuslajeittain suuresti, ja arvonmuutokset ja pitkäaikainen kokonaistuotto voivat kulkea vastakkaisiinkin suuntiin. Silti korkojen lasku tarkoittaa pitkäaikaisten tuotto-odotusten laskua kautta varallisuuslajien.
Korko on yhtä kuin rahan hinta ja aika-arvo, joka on puolestaan kaikkien tuotto-odotusten ja investointilaskelmien perusta. Siksi koron lasku tarkoittaa samalla pitkäaikaisten tuotto-odotusten laskua.
Koron lasku alentaa
myös tuotto-odotusta
Yhtä suuri tuoton alennus ja korkomenojen kevennys Suomen julkisiin varoihin ja velkoihin tarkoittaa väistämättä tuplaten suurempaa tuottojen menetystä kuin säästöä korkomenoissa.
Tämä on kaavamainen pelkistys, joka perustuu tuplaten velkojen veroiseen varallisuuteen.
Tuottojen ja korkomenojen kutistuminen esimerkiksi kaksi prosenttiyksikköä entistä pienemmiksi pienentää noin 200 miljardin euron varoille saatavaa tuottoa nelisen miljardia mutta leikkaa noin sadan miljardin euron velkojen korkomenoja vain pari miljardia.
Kyse on vuotuisista tuotoista ja korkomenoista sekä niiden muutoksista, joten tällaisella varallisuusasemalla Suomelle koituu parin prosentin tuottojen ja korkojen laskusta parin miljardin euron vuotuinen rahoitustappio.
Eläkerahastojen sijoitustuotot ovat hetkittäin hyötyneet korkojen laskusta, kun esimerkiksi niiden omistamien velkakirjojen ja osakkeiden arvo on noussut. Tämä on kuitenkin lyhytaikaista arvonmuutosta, joka vaihtelee alituisesti.
Pitkäaikaista kokonaistuotto-odotusta korkojen lasku on alentanut.
Liian suuria ja
kalliita lupauksia
Suomen niin kuin muidenkin eurovaltioiden vastuulla on kansalaisille luvatun eläketurvan lisäksi suuri määrä muitakin julkista taloutta velvoittavia vastuita.
Tällaisia ovat esimerkiksi terveydenhoitoa koskevat lupaukset, joita on kirjattu lakeihin, mutta joiden varalle ei yleensä ole euroakaan säästössä. Kyse on kattamattomista vastuista.
Kattamattomat vastuut ulottuvat hamaan tulevaisuuteen niin pitkälle kuin niihin sitovat lait ovat voimassa.
Tulevaisuudessa lankeavien maksujen vaikutusta julkisen talouden tilaan on mahdollista arvioida jopa vuosikymmenien päähän tai vaikka ikuisiksi ajoiksi.
Yksi tapa vastuiden arvioimiseen on nykyarvolaskelma – joka kertoo, että korkotason lasku kasvattaa eikä suinkaan kevennä tulevaisuudessa maksuun lankeavien lupausten nykyarvoa.
Kattamattomat vastuut
kasvavat kaiken aikaa
Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n julkaisemien tutkimusten (esimerkiksi täällä ja täällä) mukaan useimmilla länsimailla on kontollaan rutkasti enemmän tulevaisuuden lupauksia kuin ne kykenevät lunastamaan. IMF ja EU:n komissio ovat sanaa mieltä.
Samaan johtopäätökseen ovat päätyneet myös lukuisat tutkimuslaitosten ekonomistit ja kansainvälisiä suursijoittajia palvelevat pankkiekonomistit.
Kriisin alusta lähtien ekonomistit ovat raporteissaan muistuttaneet, että useimpien maiden julkinen talous oli pääosin juuri liian suurten tulevaisuuden lupausten takia retuperällä jo ennen kriisin rasitteita.
Nyt jama on kriisin vaikutusten verran vielä kehnompi. Kriisin vaikutukset ovat heikentäneet talouskasvua, kasvattaneet alijäämiä, kiihdyttäneet velkaantumista – ja paisuttaneet kattamattomien vastuiden arvoa.
Talouskasvun heikkeneminen ja korkojen aleneminen tarkoittavat, että tulevaisuuden vastuiden kattamiseksi pitäisi nyt kyetä panemaan syrjään paljon runsaammin rahaa kuin korkeampien korkojen oloissa olisi tarpeen.
Rahaa olisi pantava
syrjään ikuiset ajat
Kansainvälisesti arvostettu yhdysvaltalainen väestö- ja taloustieteilijä Jagadeesh Gokhale on laskenut, että Suomen valtion kattamattomien vastuiden nykyarvo vastaa noin kymmentä prosenttia vuotuisesta bruttokansantuotteesta.
OECD on päätynyt suunnilleen samaan arvioon laskemalla yhteen ikääntymisilmiöstä koituvien julkisen talouden vastuiden nykyarvoa.
Tämä noin kymmenen prosentin arvio tarkoittaa, että valtion pitäisi korvamerkitä ja panna syrjään kymmenen prosenttia vuotuisen kokonaistuotannon arvosta ja panna varat kasvamaan korkoa ja odottamaan tuleviksi vuosikymmeniksi annettujen lupausten lunastamista.
Tulevaisuuden lupaukset eivät ratkea kertasijoituksella, vaan kymmenen prosentin verran kokonaistuotannon arvosta pitäisi koota talteen ja panna syrjään joka vuosi tästä ikuisuuteen – tai ainakin vuoteen 2050 asti niin kuin OECD laskee.
Korkojen painuminen oletettua matalammiksi ja tulevaisuuden vastuiden nykyarvon kasvaminen merkitsevät, että syrjään olisi nyt pantava sitä enemmän rahaa mitä enemmän ja mitä pidemmäksi aikaa korot laskevat.
Eläketurvakeskuksen laatimat pitkän ajan kestävyyslaskelmat ovat osoittaneet, että pelkästään eläkevastuiden nykyarvo kasvaa noin sata miljardia euroa jokaista yhden prosenttiyksikön diskonttokoron laskua kohti.
Vajetta ei lainkaan huojenna se, että kattamattomat vastuut ovat nimityksensä mukaisesti kattamattomia – niitä varten ei ole pantu lainkaan rahaa syrjään.
Yksityistä varallisuutta
enemmän kuin velkoja
Korkojen aleneminen vaikuttaa julkisen talouden lisäksi kotitalouksien niin kuin muunkin yksityisen talouden rahoitusasemaan. Ja tämäkin vaikutus on kaikkea muuta kuin "hyvää bisnestä".
Tilastokeskuksen viimeksi viime vuonna julkaiseman laajan kotitalouksien varallisuustutkimuksen perusteella Suomen kotitalouksilla on julkisen talouden tapaan huomattavasti enemmän varoja kuin velkoja.
Varallisuutta on parin vuoden takaisin arvoin yhteensä noin 480 miljardin euron arvosta ja velkaa suurin piirtein 90 miljardia euroa. Suurin osa varallisuudesta on asuntoja ja muita kiinteistöjä, mutta myös talletuksia, pörssiosakkeita ja muuta rahoitusvarallisuutta oli hieman enemmän kuin velkaa.
Suurin osa kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta on pankkitileillä, joiden korko on keskimäärin puolta pienempi kuin kotitalouksien lainakorot. Koron laskusta on tällä perusteella ollut suhteellisesti enemmän hyötyä velallisille kuin haittaa säästäjille.
Vaikutus koko nettovarallisuuden laskennalliseen tuotto-odotukseen heilauttaa tämänkin vaikutuksen haitan puolelle.
Esimerkiksi kahden prosentin pudotus koko varallisuuden tuotossa on kymmenkunta miljardia mutta lainakoroissa alle kaksi miljardia vuodessa.
Näin kriisi "hyödyttää" Suomea – jos haittoja ei lasketa.
