Tuomioja: Ei ymmärrystä ay-väen finanssilobbaukselle
Maanantai 15.10.2012

Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kummeksuu viimeisimmässä blogissaan sitä, että työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä istuva
ay-väki kampanjoi rahoitusmarkkinaveroa vastaan.
”Kun nyt Suomessakin pohditaan liittymistä EU:ssa kaavaillun
rahoitusmarkkinaveron käyttöön ottavien maiden ryhmään, on rahoitusala
käynnistänyt tavallista kiivaamman kampanjan tätä vastaan. On
sinänsä luonnollista, että palkkansa eteen työtään tekevät edunvalvojat
lobbaavat alaansa kohdistuvaa verotusta vastaan. Vähemmän
ymmärrettävää on, että he ovat osittain saaneet värvättyä
työeläkeyhtiöiden
hallintoelimissä istuvia ay-taustaisia edustajia kampanjaansa”,
Tuomioja kirjoittaa.
”Tervetuloa rahoitusmarkkinavero” -blogissaan Tuomioja huomauttaa, että finanssimarkkinat ovat olleet tähän asti muihin aloihin
nähden ”etuoikeutetussa poikkeusasemassa”.
”Jokainen, joka käy leikkauttamassa hiuksensa, syömässä
ravintolassa, ostamassa leipää tai mitä tahansa tavaraa kaupasta maksaa
huomattavan suurta arvonlisäveroa. Sen lisäksi joihinkin
haitakkeiksi katsottuihin tuotteisiin voi kohdistua muitakin veroja,
kuten tupakkaan ja alkoholiin. Miksi siis pankkien ja
rahoituslaitosten tarjoamien palvelujen ja sijoituskohteiden kaupan
pitäisi olla kokonaan verotonta”, Tuomoja kysyy.
Suomen työeläkerahastojen kokonaissijoituskanta on vajaa 140
miljardia euroa. Tuomoja huomauttaa, että koko sijoituskannan
omistusta olisi vaihdettava kerran vuodessa, jotta rahastot
joutuisivat maksamaan edes 140 miljoonaa euroa veroa vuosittain.
”Tämä ei kuulosta uskottavalta, ja jos se olisi totta olisi syytä
huolestua siitä, miten ja mihin yhtiöt eläkevaroja käyttävät,
sillä silloin on kyse spekulaatiosta eli yrityksestä ennustaa ja
käyttää hyväksi lyhytaikaisia kurssivaihteluja. Tämä on aina
nollasummapeliin verrattavaa riskitoimintaa, jossa voitot ja
tappiot kokonaisuudessaan kumoavat toisensa. Vielä pahempaa on,
että spekulatiiviset rahavirrat voivat myös aiheuttaa paljon
laajempia reaalitalouden toimintaan kielteisesti takaisin heijastuvia
järjestelmäriskejä, kuten olemme nähneet. Jos rahoitusmarkkinavero
hillitsee työeläkerahastoja osallistumasta tällaiseen,
se on täyttänyt tarkoituksensa.”
Tuomiojan mukaan kyse on ”vain marginaalisesta verosta, joka ei vaikuta eikä haittaa reaalitalouteen liittyvää vientiä, tuontia
ja muuta kauppaa eikä liioin rasita enintään muutaman sijoitusratkaisun tekeviä tavallisia piensijoittajia”.
Tuomoja toivoo, että ”hallitus saa mahdollisimman pian otettua myönteistä kantaa rahoitusmarkkinaveroon.”
Antti Mustonen