Näin kriisillä "tienaaminen" köyhdyttää Suomea
Blogin ylläpitäjä: aika monisärmeinen katsaus "omassa lajissaan" ja näin ollen hyvä opetusmateriaali
Heini Karjanmaa
Analyysi
Eurokriisin tähän mennessä hölmöimpiä väitteitä on, että Suomi
jotenkin tienaisi kriisillä. Moinen möläys sulkee silmät tosiasioilta –
ja on mahdollisimman väärä. Suomi ei ole tienannut eikä tienaa tällä
kriisillä euroakaan, vaan kärsii parasta aikaakin isompia menetyksiä
kuin moni muu maa.
31.10.2012
Velkakriisin alusta asti pöyristyttävimpiä väitteitä
on, että Suomi jotenkin tienaisi tai muutoin hyötyisi kriisin
vaikutuksista, kuten korkojen laskusta
Omituinen ja sitkeä tulkinta pulpahtelee aika ajoin pinnalle – ja on jokseenkin niin väärä kuin vain suinkin voi olla.
Suomi ei tienaa tällä kriisillä euron euroa, vaan
päinvastoin kärsii kaiken aikaa mittavia ja lisäksi alinomaan kasvavia
menetyksiä.
Näin on asian laita, vaikka valtion tai Suomen Pankin
kriisitoimiin liittyvistä riskeistä ei koituisi euronkaan vertaa suoria
tappioita. Kriisitoimista mahdollisesti koituvat tappiot vain
heikentäisivät "tienaamista" entistäkin kehnommaksi.
Alkuperäiset "Suomi tienaa tällä" -möläytykset
koskivat Kreikan valtiolle vuoden 2010 keväällä myönnettyä tukiluottoa,
josta Suomen valtion piti tienata korkotuloja. Sittemmin vastaavien
möläysten mukaan Suomi hyötyy vielä enemmän korkojen laskusta.
Mikään möläyksistä ei kuitenkaan kestä kriittistä
tarkastelua niin kuin keskustelupalstojen irvileuat ovat oivaltaneet
kriisitoimien alusta asti.
Velanhoitomenot
vain osa vaikutusta
Kriisin vaikutukset Suomen rahoitusasemaan näyttävät
hyödyiltä vain, jos tarkastelu koskee pelkästään tarkoin rajattuja
yksittäisiä rahavirtoja.
On toki totta, että Suomen valtio on saanut
Kreikka-lainoistaan korkotuloja, ja että Suomen valtion omista
veloistaan maksama korko on kriisin mittaan laskenut poikkeuksellisen
matalaksi.
Sekin on totta, että velkaisten kotitalouksien ja
yritysten rahoituskulut ovat kriisin kuluessa laskeneet tuntuvasti, kun
tyypillisesti lyhytaikaisiin markkinakorkoihin sidotut lainakorot ovat
laskeneet epätavallisen alas.
Velkojen hoitaminen on nyt kiistatta edullisempaa
kuin olisi nykyistä korkeampien korkojen vallitessa, siitä ei ole
pienintäkään epäilyä.
Mutta tämä tarkoittaa korkeintaan, että "velkainen
Suomi on hyötynyt" korkojen laskusta. Tämä on tyystin eri asia kuin koko
Suomen hyötyminen.
Pelkästään hyötyihin keskittyvä rajaus jättää vastaavat menetykset huomiotta.
Hyötyä pitäisi kertyä
enemmän kuin haittaa
Oikeaa "kriisillä tienaamista" – tai edes korkojen
laskusta hyötymistä – syntyisi vain siten, että Suomen julkisen talouden
tai kansantalouden saama hyöty olisi suurempi kuin samaan aikaan
samasta korkojen laskusta kärsityt menetykset.
Näin ei kuitenkaan ole asian laita, vaan korkojen
lasku on päinvastoin kutistanut Suomen ja suomalaisten korkotuloja ja
muita vastaavia tuottoja enemmän kuin lainakorkoihin on tullut
kevennystä.
Toki kriisin epäsuorat vaikutukset Suomenkin
talouskasvuun ja työllisyyteen ovat ennemmin haitallisia kuin edullisia,
mutta pelkkien korkomuutostenkin perusteella tämä kriisi on perin
kehnoa bisnestä.
Moiselle väitteelle on kolme hyvin yksinkertaista perustetta:
1) Suomen julkisella taloudella on enemmän varoja
kuin velkoja, ja sama korkojen lasku heikentää enemmän varojen tuottoa
kuin keventää velkojen korkomenoja.
2) Suomen julkisen talouden kattamattomat
eläkevastuut ja muut tulevaisuudessa lankeavat kattamattomat sitoumukset
ovat mittavampia kuin näkyvät velat tai varat, ja niiden arvoa korkojen
lasku on paisuttanut eikä suinkaan keventänyt.
3) Julkisen talouden tavoin myös Suomen
kotitalouksien nettovarallisuus on rutkasti plussan puolella eli
suomalaisilla on enemmän varoja kuin velkoja. Niinpä korkojen lasku syö
enemmän varojen tuottoa kuin keventää velkojen maksua.
Suomen julkinen talous
näyttää varakkaalta
Jos Suomen valtio olisi kaikin puolin samaa maata
kuin muut vanhat eurovaltiot, olisi korkojen alenemisesta ollut valtion
rahoitusasemaan enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta Suomi on toista
maata.
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tilastojen
mukaan maailmassa on kymmenen maata, joiden julkisen talouden
nettomääräinen varallisuusasema on positiivinen eli niillä on
runsaammin varallisuutta kuin velkaa. Suomi on niistä yksi.
Suomen lisäksi euromaista vain Virolla on lievästi
positiivinen julkisen talouden nettovarallisuus mutta kaikilla muilla
euromailla on toinen toistaan railakkaammin velkainen julkinen talous.
Suomen valtion poikkeuksellisen suuri
nettovarallisuus ei kerro Suomen muita euromaita mittavammasta
kokonaisvarallisuudesta, vaan se on kansallisten eläkejärjestelmien
eroista johtuva sattuma ja eräänlainen tilasto-oikku.
Sattumoisin juuri Suomen lakisääteinen
työeläkejärjestelmä on EU-sopimusten ja -tilastojen mukaan osa Suomen
sosiaaliturvaa ja julkista taloutta eikä osa yksityistä taloutta niin
kuin useimpien muiden maiden eläkerahastot.
Muissakin euromaissa on toki eläkerahastoja mutta ne
ovat pääosin yksityisiä, kun taas valtioiden vastuulle kuuluvat
lakisääteiset eläkejärjestelmät ovat varattomia.
Erot valtioiden nettovarallisuudessa kuitenkin
tarkoittavat, että muut euroalueen luottovaltiot ovat nettovelkaisina
hyötyneet korkojen laskusta, mutta Suomelle korkojen lasku tietää
enemmän omaisuustuottojen kuin velanhoitokulujen laskua.
Valtiolla omaakin
varallisuutta
Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan Suomen
julkisen talouden varallisuus on tämän vuoden ennusteen mukaan suurin
piirtein yhtä suuri kuin maan vuotuinen kokonaistuotanto. Euroina varoja
on suunnilleen 200 miljardia.
Julkisen talouden velkaa on suunnilleen puolet
varojen määrästä. Näin ollen Suomen julkisen talouden nettovarallisuus
on sekin suunnilleen sata miljardia euroa.
Varallisuutta kasvattaa työeläkerahastojen lisäksi
valtion kiinteän omaisuuden, kuten maa- ja metsäomaisuuden, sekä
rahoitusvarallisuuden, kuten pörssiosakkeiden, arvo.
Varallisuuden tuotto vaihtelee varallisuuslajeittain
suuresti, ja arvonmuutokset ja pitkäaikainen kokonaistuotto voivat
kulkea vastakkaisiinkin suuntiin. Silti korkojen lasku tarkoittaa
pitkäaikaisten tuotto-odotusten laskua kautta varallisuuslajien.
Korko on yhtä kuin rahan hinta ja aika-arvo, joka on
puolestaan kaikkien tuotto-odotusten ja investointilaskelmien perusta.
Siksi koron lasku tarkoittaa samalla pitkäaikaisten tuotto-odotusten
laskua.
Koron lasku alentaa
myös tuotto-odotusta
Yhtä suuri tuoton alennus ja korkomenojen kevennys
Suomen julkisiin varoihin ja velkoihin tarkoittaa väistämättä tuplaten
suurempaa tuottojen menetystä kuin säästöä korkomenoissa.
Tämä on kaavamainen pelkistys, joka perustuu tuplaten velkojen veroiseen varallisuuteen.
Tuottojen ja korkomenojen kutistuminen esimerkiksi
kaksi prosenttiyksikköä entistä pienemmiksi pienentää noin 200 miljardin
euron varoille saatavaa tuottoa nelisen miljardia mutta leikkaa noin
sadan miljardin euron velkojen korkomenoja vain pari miljardia.
Kyse on vuotuisista tuotoista ja korkomenoista sekä
niiden muutoksista, joten tällaisella varallisuusasemalla Suomelle
koituu parin prosentin tuottojen ja korkojen laskusta parin miljardin
euron vuotuinen rahoitustappio.
Eläkerahastojen sijoitustuotot ovat hetkittäin
hyötyneet korkojen laskusta, kun esimerkiksi niiden omistamien
velkakirjojen ja osakkeiden arvo on noussut. Tämä on kuitenkin
lyhytaikaista arvonmuutosta, joka vaihtelee alituisesti.
Pitkäaikaista kokonaistuotto-odotusta korkojen lasku on alentanut.
Liian suuria ja
kalliita lupauksia
Suomen niin kuin muidenkin eurovaltioiden vastuulla
on kansalaisille luvatun eläketurvan lisäksi suuri määrä muitakin
julkista taloutta velvoittavia vastuita.
Tällaisia ovat esimerkiksi terveydenhoitoa koskevat
lupaukset, joita on kirjattu lakeihin, mutta joiden varalle ei yleensä
ole euroakaan säästössä. Kyse on kattamattomista vastuista.
Tästä on kyse, kun päättäjät ja
yhteiskuntatieteilijät keskustelevat ja varoittelevat kestävyysvajeesta.
Tämä koskee erityisesti Suomea, joka harmaantuu länsimaiden
etujoukossa.
Kattamattomat vastuut ulottuvat hamaan tulevaisuuteen niin pitkälle kuin niihin sitovat lait ovat voimassa.
Tulevaisuudessa lankeavien maksujen vaikutusta
julkisen talouden tilaan on mahdollista arvioida jopa vuosikymmenien
päähän tai vaikka ikuisiksi ajoiksi.
Yksi tapa vastuiden arvioimiseen on nykyarvolaskelma –
joka kertoo, että korkotason lasku kasvattaa eikä suinkaan kevennä
tulevaisuudessa maksuun lankeavien lupausten nykyarvoa.
Kattamattomat vastuut
kasvavat kaiken aikaa
Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n julkaisemien tutkimusten (esimerkiksi
täällä ja
täällä) mukaan useimmilla länsimailla on kontollaan rutkasti enemmän tulevaisuuden lupauksia kuin ne kykenevät lunastamaan.
IMF ja
EU:n komissio ovat sanaa mieltä.
Samaan johtopäätökseen ovat päätyneet myös lukuisat tutkimuslaitosten
ekonomistit ja kansainvälisiä suursijoittajia palvelevat
pankkiekonomistit.
Kriisin alusta lähtien ekonomistit ovat raporteissaan
muistuttaneet, että useimpien maiden julkinen talous oli pääosin juuri
liian suurten tulevaisuuden lupausten takia retuperällä jo ennen kriisin
rasitteita.
Nyt jama on kriisin vaikutusten verran vielä
kehnompi. Kriisin vaikutukset ovat heikentäneet talouskasvua,
kasvattaneet alijäämiä, kiihdyttäneet velkaantumista – ja paisuttaneet
kattamattomien vastuiden arvoa.
Talouskasvun heikkeneminen ja korkojen aleneminen
tarkoittavat, että tulevaisuuden vastuiden kattamiseksi pitäisi nyt
kyetä panemaan syrjään paljon runsaammin rahaa kuin korkeampien korkojen
oloissa olisi tarpeen.
Rahaa olisi pantava
syrjään ikuiset ajat
Kansainvälisesti arvostettu yhdysvaltalainen väestö- ja taloustieteilijä
Jagadeesh Gokhale
on laskenut, että Suomen valtion kattamattomien vastuiden nykyarvo
vastaa noin kymmentä prosenttia vuotuisesta bruttokansantuotteesta.
OECD on päätynyt suunnilleen samaan arvioon
laskemalla yhteen ikääntymisilmiöstä koituvien julkisen talouden
vastuiden nykyarvoa.
Tämä noin kymmenen prosentin arvio tarkoittaa, että
valtion pitäisi korvamerkitä ja panna syrjään kymmenen prosenttia
vuotuisen kokonaistuotannon arvosta ja panna varat kasvamaan korkoa ja
odottamaan tuleviksi vuosikymmeniksi annettujen lupausten lunastamista.
Tulevaisuuden lupaukset eivät ratkea
kertasijoituksella, vaan kymmenen prosentin verran kokonaistuotannon
arvosta pitäisi koota talteen ja panna syrjään joka vuosi tästä
ikuisuuteen – tai ainakin vuoteen 2050 asti niin kuin OECD laskee.
Korkojen painuminen oletettua matalammiksi ja
tulevaisuuden vastuiden nykyarvon kasvaminen merkitsevät, että syrjään
olisi nyt pantava sitä enemmän rahaa mitä enemmän ja mitä pidemmäksi
aikaa korot laskevat.
Eläketurvakeskuksen laatimat pitkän ajan
kestävyyslaskelmat ovat osoittaneet, että pelkästään eläkevastuiden
nykyarvo kasvaa noin sata miljardia euroa jokaista yhden
prosenttiyksikön diskonttokoron laskua kohti.
Vajetta ei lainkaan huojenna se, että kattamattomat
vastuut ovat nimityksensä mukaisesti kattamattomia – niitä varten ei ole
pantu lainkaan rahaa syrjään.
Yksityistä varallisuutta
enemmän kuin velkoja
Korkojen aleneminen vaikuttaa julkisen talouden
lisäksi kotitalouksien niin kuin muunkin yksityisen talouden
rahoitusasemaan. Ja tämäkin vaikutus on kaikkea muuta kuin "hyvää
bisnestä".
Tilastokeskuksen viimeksi viime vuonna
julkaiseman
laajan kotitalouksien varallisuustutkimuksen perusteella Suomen
kotitalouksilla on julkisen talouden tapaan huomattavasti enemmän varoja
kuin velkoja.
Varallisuutta on parin vuoden takaisin arvoin
yhteensä noin 480 miljardin euron arvosta ja velkaa suurin piirtein 90
miljardia euroa. Suurin osa varallisuudesta on asuntoja ja muita
kiinteistöjä, mutta myös talletuksia, pörssiosakkeita ja muuta
rahoitusvarallisuutta oli hieman enemmän kuin velkaa.
Suurin osa kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta on
pankkitileillä, joiden korko on keskimäärin puolta pienempi kuin
kotitalouksien lainakorot. Koron laskusta on tällä perusteella ollut
suhteellisesti enemmän hyötyä velallisille kuin haittaa säästäjille.
Vaikutus koko nettovarallisuuden laskennalliseen tuotto-odotukseen heilauttaa tämänkin vaikutuksen haitan puolelle.
Esimerkiksi kahden prosentin pudotus koko
varallisuuden tuotossa on kymmenkunta miljardia mutta lainakoroissa alle
kaksi miljardia vuodessa.
Näin kriisi "hyödyttää" Suomea – jos haittoja ei lasketa.
