Tuomioja: Ei ymmärrystä ay-väen finanssilobbaukselle

Maanantai 15.10.2012

Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) kummeksuu viimeisimmässä blogissaan sitä, että työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä istuva ay-väki kampanjoi rahoitusmarkkinaveroa vastaan.

”Kun nyt Suomessakin pohditaan liittymistä EU:ssa kaavaillun rahoitusmarkkinaveron käyttöön ottavien maiden ryhmään, on rahoitusala käynnistänyt tavallista kiivaamman kampanjan tätä vastaan. On sinänsä luonnollista, että palkkansa eteen työtään tekevät edunvalvojat lobbaavat alaansa kohdistuvaa verotusta vastaan. Vähemmän ymmärrettävää on, että he ovat osittain saaneet värvättyä työeläkeyhtiöiden hallintoelimissä istuvia ay-taustaisia edustajia kampanjaansa”, Tuomioja kirjoittaa.
”Tervetuloa rahoitusmarkkinavero” -blogissaan Tuomioja huomauttaa, että finanssimarkkinat ovat olleet tähän asti muihin aloihin nähden ”etuoikeutetussa poikkeusasemassa”.
”Jokainen, joka käy leikkauttamassa hiuksensa, syömässä ravintolassa, ostamassa leipää tai mitä tahansa tavaraa kaupasta maksaa huomattavan suurta arvonlisäveroa. Sen lisäksi joihinkin haitakkeiksi katsottuihin tuotteisiin voi kohdistua muitakin veroja, kuten tupakkaan ja alkoholiin. Miksi siis pankkien ja rahoituslaitosten tarjoamien palvelujen ja sijoituskohteiden kaupan pitäisi olla kokonaan verotonta”, Tuomoja kysyy.
Suomen työeläkerahastojen kokonaissijoituskanta on vajaa 140 miljardia euroa. Tuomoja huomauttaa, että koko sijoituskannan omistusta olisi vaihdettava kerran vuodessa, jotta rahastot joutuisivat maksamaan edes 140 miljoonaa euroa veroa vuosittain.
”Tämä ei kuulosta uskottavalta, ja jos se olisi totta olisi syytä huolestua siitä, miten ja mihin yhtiöt eläkevaroja käyttävät, sillä silloin on kyse spekulaatiosta eli yrityksestä ennustaa ja käyttää hyväksi lyhytaikaisia kurssivaihteluja. Tämä on aina nollasummapeliin verrattavaa riskitoimintaa, jossa voitot ja tappiot kokonaisuudessaan kumoavat toisensa. Vielä pahempaa on, että spekulatiiviset rahavirrat voivat myös aiheuttaa paljon laajempia reaalitalouden toimintaan kielteisesti takaisin heijastuvia järjestelmäriskejä, kuten olemme nähneet. Jos rahoitusmarkkinavero hillitsee työeläkerahastoja osallistumasta tällaiseen, se on täyttänyt tarkoituksensa.”
Tuomiojan mukaan kyse on ”vain marginaalisesta verosta, joka ei vaikuta eikä haittaa reaalitalouteen liittyvää vientiä, tuontia ja muuta kauppaa eikä liioin rasita enintään muutaman sijoitusratkaisun tekeviä tavallisia piensijoittajia”.
Tuomoja toivoo, että ”hallitus saa mahdollisimman pian otettua myönteistä kantaa rahoitusmarkkinaveroon.”
Antti Mustonen