Kaikki arvo syntyy työstä, sillä osakesalkun päällä istuminen ei
tuota mitään uutta maailmaan – osakkeiden kaupassa ainoastaan
omistusoikeudet vaihtuvat kädestä toiseen. Kun omistamisen perusteella
pörsseissä kuitenkin jaetaan rahaa ja yritykset jakavat johtajilleen
muhkeita bonuksia, niin herää kysymys: mistä tuo raha on peräisin, ellei
työstä? Ja kenen työstä?
Kansaneläkelaitoksen tutkija
Pertti Honkanen on
laskenut, kuinka suuren arvon tunnin työ on keskimäärin luonut. Honkanen
on verrannut kansantaloudessa syntyneen nettoarvonlisäyksen ja tehtyjen
työtuntien lukumäärää, ja hänen suuntaa-antavien mutta talouden eri
sektoreilla vuosina 1975-2004 hyvin samansuuntaisia tuloksia antavien
laskelmiensa mukaan vuonna 2004 koko Suomen kansantalouden näkökulmasta
1,94 minuutin työ synnytti yhden euron verran uutta arvoa. (Honkanen
2007, 264-269). Vastaavan suuruisia tuloksia on muualtakin, ja
esimerkiksi taloustieteilijä
Paul Cockshottin mukaan kaksi minuuttia eurooppalaista keskimääräistyötä tuottaa noin yhden euron arvon (Cockshott 2011).
Jos työläiset saisivat itselleen koko luomansa arvon, olisi jokaisen
työläisen tuntipalkan pitänyt vuonna 2004 olla noin 31 euroa. Työn
tuottavuuden kasvun seurauksena tulisi tuntipalkan vuonna 2012
luonnollisesti olla suurempi. Kun teknologiateollisuudessa maksettu
keskipalkka vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä oli vain noin 14
euroa tunnilta (Teknologiateollisuus 2008), niin se merkitsee, että
työntekijöiden työpäivästä vähän yli puolet on mennyt suoraan omistavan
luokan hyväksi.
Kolmen kympin tuntipalkasta osa olisi tietysti kerättävä veroina
pois, (ilmaisten) julkisten palvelujen rahoittamiseksi sekä työtä
tekemättömien tahojen – kuten vanhusten, vammautuneiden jne. –
ylläpitämiseksi. Mutta vaikka veroaste olisi 30 prosenttia (kuten tänä
vuonna 3 200€/kk ansaitsevilla, ks. Veronmaksajat ry 2012) tai
enemmänkin, niin käteen jäävän palkan osuus olisi siltikin
yli kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.
Ainoastaan hyvin pieni osa väestöstä nauttii yli 25 euron
tuntipalkoista (4 000 €/kk tai enemmän). Tilastokeskuksen tietojen
mukaan yksityisen sektorin
tuntipalkkalaisista vain muutama
prosentti ansaitsi tätä enemmän vuoden 2010 lopulla (Tilastokeskus
2010a); kuntasektorin tuntipalkkalaisista yksikään ammattiryhmä ei
päässyt lähellekään näitä ansioita. (Tilastokeskus 2010c.)
Kuntasektorin
kuukausipalkkalaisista vain erilaiset johtajat
sekä lääkärit ansaitsivat keskimäärin yli 4 000 euroa kuukaudessa –
kaikki muut ansaitsivat vähemmän. (Tilastokeskus 2010b.)
Yksityisen sektorin kuukausipalkkalaisten osalta tilanne oli pitkälle
sama: vuonna 2010 suurin osa johtajista, noin puolet
erityisasiantuntijoista ja viitisentoista prosenttia asiantuntijoista
ansaitsi 4 000 €/kk tai enemmän. (Tilastokeskus 2010d.)
Epäilemättä suuri osa yli 4000 € kuukaudessa ansaitsevista
vastustaisi tasa-arvoiseen 31 euron tuntipalkkaukseen siirtymistä.
Heidän lisäkseen vastustavalla kannalla olisivat tietenkin
omistavan luokan edustajat miltei kokonaisuudessaan, sillä tasa-arvoisen
palkkausjärjestelmän edellytyksenä on, että omaisuustulot lakkautetaan.
Kaikkien muiden etu kuitenkin olisi, että kaikki työllä luotu arvo
koituu sen tekijöiden, ei omistajien, hyväksi – tunti tunnista, joko
suorana palkkana, tai verotuksella poiskerätyn osuuden kautta ilmaisina
julkisina palveluina.
Tämän valossa voi miettiä, tulisiko työväenliikkeen ja erityisesti –
syystä tai syyttä – ”päänavaajana” pidetyn, parhaillaan
liittokokousvaalejaan käyvän Metalliliiton pitää näkyvästi esillä
muitakin tavoitteita kuin muutaman prosentin palkankorotuksia ja sinänsä
tärkeitä parannuksia joihinkin työehtosopimusten tekstikysymyksiin.
Nykyisellään ei ole suoriuduttu kovin vahvasti edes tällä saralla:
yhteiskunnallisen tulonjaon suunta on 1990-alusta lukien ollut pääoman
eduksi ja palkansaajia tappioksi, niin että palkkatyön ja pääoman
tulonjako oli vuonna 2009 samalla tasolla kuin se oli 1970-luvun alussa.
(Savela 2011, 6.) Tämän kehityksen muuttaminen ei varmaankaan ole yhden
ammattiliiton asia, mutta suunnanmuutosta tuskin syntyy, ellei asioita
pidetä näyttävästi esillä julkisuudessa, tarvittaessa esimerkiksi
hallitukseen kohdistuvan poliittisen lakon voimin – sellaisen
järjestämistähän ei rajoita työrauhavelvollisuus, vaan
ainoastaan häveliäisyys.
Joonas Laine on ehdolla Metalliliiton vuoden 2012 edustajakokousvaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiirissä numerolla 105.
Lähteet
Cockshott, Paul. 2011.
Ajatuksia johtajuudesta ja demokratiasta. Sosialismi.net.
Honkanen, Pertti. 2007. Työttömyys ja arvoteoria. Tutkielma
työttömyydestä, talousteorioista ja sosiaalipolitiikasta. Turku: Turun
yliopisto.
Teknologiateollisuus. 2008. Teknologiateollisuuden palkkatilasto. IV vuosineljännes. Helsinki: Teknologiateollisuus ry.
Tilastokeskus. 2010a.
Yksityisen sektorin tuntipalkkaisten ansio oli vuoden 2010 viimeisellä neljänneksellä 14,59 euroa.
Tilastokeskus. 2010b.
Kuntasektorin kuukausipalkkaisten säännöllisen työajan ansio nousi 2,1 prosenttia vuonna 2010.
Tilastokeskus. 2010c. Liitetaulukko 8.
Kuntasektorin tuntipalkat toimialaluokituksen mukaan 2010.
Tilastokeskus. 2010d.
Yksityisen sektorin kuukausipalkkaisten säännöllisen työajan ansio oli 3 255 euroa lokakuussa 2010.
Savela, Olli. 2011.
Maksaako köyhä vähästäänkin? (PowerPoint -esitys)
Veronmaksajat ry. 2012. Palkansaajan tulo- ja marginaaliveroprosentit vuonna 2012